Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Pinehill's Cavallos on nyt Pinehill's Equestrian

 

Siirry uusille sivuille TÄSTÄ

Vieraskirja - Tallikirja - Hoitokirja - Mainosviekku - Klinikkakirja - Kauppakirja

Hoitokirja (suljettu)

Älkää kirjoittako hoitotarinoita ennen kuin PH muuttaa uudelle suntuubitunnuksellensa! (jätetty 3.3.2013)

Tänne hoitajat ja yksityiset kirjoittavat normaalit hoito-, tunti- ja toimintatarinansa. Muistakaa kuitenkin, että pikahoidot ja ilmoitukset tallikirjaan. Alle olen koonnut listan tärkeistä sivuista, jotka auttavat varmasti hoitotarinan kirjoittamisessa:

Tähtitehtävät

Tehtävät annettu 5.1.2012, suoritusaikaa tammikuun loppuun

Tehtävä 1. Tallin toimistosta on hukkunut viimeaikoina paljon kyniä ja muita pieniä toimistotarvikkeita. Tallityöntekijät ja muu henkilökunta ei tunnu millään keksivän minne tavarat ovat hävinneet, löydätkö sinä tavarat? (palkinto: 2 tähteä / kirjoitettava kaksi eri tarinaa)

Tehtävä 2. Auta aamu- tai iltatallin tekemisessä vähintään kaksi kertaa. (palkinto: 2 tähteä / kirjoitettava kaksi eri tarinaa)

Mikä ihmeen tähtitehtävä? Lue lisää täältä »

HUOM! Kirjoita tarinasi mieluiten wordilla tai tallenna se sinne edes pari kertaa kirjoituksen aikana. Näin vältymme tarinoiden katoamiselta ja suntuubin vieraskirjan reistailulta :D En voi myöntää palkkaa "poistuneista" tarinoista, jotka ilmoitat kirjoittaneesi ja jotka poistuivat kun lähetit ne tänne :(

Kuva © anoldent (by-sa)

Vieraskirja  1  2  3  4  > [ Kirjoita ]

Nimi: Mellu
Kotisivut: http://ian.suntuubi.com/

05.02.2012 15:29
Tallipäivä lumiseen tapaan

Heräsin 12:00 ja menin syömään aamiaista. Olin todella pirteä ja valmis lähtemään tallihommiin. Pakkasin eväät laukkuuni ja syötyäni menin laittamaan tallivaatteita päälleni. Tulin eteiseen ja laitoin reppuni, jonka sisällä oli evääni, lattialle.

Tallille menossa? Äitini kysyi.
Joo olen, nyt siis.
Voin heittää sinut, jos haluat? Äiti ehdotti ja otti takkinsa jo päälleen.
Joo käyhän sen, sanoin ja hymyilin.

Saavuimme Pinehill Cavallosin pihaan ja hevoset olivat syömässä tarhoissaan. Kiitin äitiäni kyydistä ja astelin sisään tammatalliin. Siellä oli kaappini ja hoitsuni karsina.Vein repun kaappiini ja näin ikkunasta kun äiti lähti PH:n pihasta. Vilkutin heipat ja aloitin tallipäivän.Aloitin ensin pesemällä Marien varusteet. Kun olin niistä selvinnyt siirryin Marien karsinalle. Tyhjensin sen ja toin puhdasta alustaa sinne. Tasoitin alustan joka puolelle. Huh huh, nyt vaan Marieta hakemaan!
Mietin.

Nappasin Marien riimunarun sen karsinan edestä ja varmistin sen viellä että se todella oli hoitsuni. Reippalin Marien tarhalle jossa se oli yksin. Se yritti syödä maasta aamupäiväheiniä ja hamuili maata huulillaan.

Marie! Marie! Huusin ja kutsuin sitä luokseni.

Marie ei reagoinut viellä, hetken päästä se lähti löntystämään minua kohti. Napsasin riimunarun sen riimuun. Otin hoitsuni tarhan ulkopuolelle ja lähdin kuljettamaan sitä talliin. Tamma oli yhtä reipas kuin aina ja korskui vähän väliä. Tunsin kylmän viiman ihollani kun tuuli ulisi. Oli yli 18 astetta kylmä. Marie oli kuin valkoinen karmakakku toppaloimineen. Se oli hauska näky.

Talliin päästyämme otin Marielta loimet pois ja viikkasin ne paikoilleen. Otin kumibootsit myös pois. Suljin karsinan oven ja hain Marien harjat. Ne löydettyäni, saavuin taas Marien karsinan eteen. Laitoin tamman käytävälle hoitamisen ajaksi, jottei minun olisi tarvinnut sitoa sitä karsinaan kiinni. Siinä käytävässä olleessaan Marie oli levollinen eikä yrittänyt mitään temppuja. Harjasin Marien ja puhdistin kaviot. Marie ei temppuilut muuten kuin hiukan näykkimällä. Hain sille suitset, suojat ja satulan. Varustin tamman ja laitoin itselleni kypärän ja hanskat.

Talutin tamman maneesiin päin. Mitäköhän tänään treenattaisiin? Miettisin mielessäni. Ahaa! Me treenataan koottua ravia ja lisättyä käyntiä. Saavuimme suuren sisäratsastushallin eteen. Avasin oven ja menimme sisään. Maneesissa oli minun ja Marien lisäksi kolme ratsukkoa. Siellä oli nuori tyttö, joka taisi olla Viivi ja hän ratsasti andalusialaistammalla, Lizalla. Muita ratsukkoja en tuntenut, paitsi että toinen ratsukon hevonen oli yksityinen poni nimeltä Nalle. Nalle oli todella söpö ja näytti olevan ihana laukka. Menin Marien kanssa maneesin keskelle kaartoon. Nousin selkään ja kiristin selästä satulavyötä. Laitoin jalustimet sopiviksi ja lähdimme liikkeelle.

Hetken käveltyämme uralla otin ohjat ja suun tuntumalle. Painoin kantapäitäni alas ja annoin Marielle pienet apupohkeet. Marie lähti kuuluvaisesti reippaanpaan käyntiin.

Ei kai haittaa jos menen Marien kanssa uran sisäpuolelle? Kysyin kaikilta.
Ei haittaa! Viivi vastasi.
Eikä minua! Vastasi Nallen ratsastaja.
Eikä meitä haittaa, ollaan koht lähdössä, vastasi minulle tuntematon ratsukko.

Alotin käynnissä testamaan Marien kuuliaisuutta tekemällä pysähdyksiä ja peruutuksia muutaman kerran. Otin hiukan myös ravia ja tein siirtymisiä käyntiin. Kun olin testannut Marien kuuliasuutta aloitin treenamaan lisättyä käyntiä ja koottua ravia. Ensin käynnissä mentyämme Marie lisäsi hyvin ja oli helppo mennä askeleiden mukana. Annoin pohkeilla pieniä apuja jotta saisin rytmiä viellä tasaisemmaksi. Kymmenisen minuutin päästä siirryimme raviin normaalitempoisen käynnin kautta. Menimme ensin ravissa pieniä ympyröitä, Marien vauhdin tasoittamiseksi. Vauhdin tasoituttua, rupesin kokoomaan ravia. Joka kerta kun yritin koota ravia, Marie siirsi käyntiin. Se testasi minua ja päätin että me kyllä ravataan. Monen siirtymisen jälkeen alkoi sujua. Nyt alkaa sujua, nostaisinko pari kertaa laukan? Mietin ja totesin sen olevan hyvä idea. Annoin Marien ravata normaalia tempoa ja valmistelin laukkaamista. Marie alkoi hiukan kuumua ja kiihdytti raviaan. Vasta kun sain tamman rauhoittumaan nostin laukan. Laukka nousi hyvin, välipukkejakin tuli mutta muuten sujui.

Laukkasimme vapaasti uran sisäpuolella ja muut ratsut olisivat myös halunneet. Hetkisen päästä siisrsin ravin kautta käyntiin ja annoin hetkeksi pidemmät ohjat. Vauhdoin suunnan ja kokosin ohjat. Tein taas käynnissä lisäyksiä ja ravissa kokoomista. Marie oli hiukan kuumunut eikä oikein keskittynyt ja sain työstää sitä paljon. Kello oli nyt varttia vaille kolme, ja nostin ravista laukan. Laukkasimme hetken kunnes siirryimme loppuraveihin ja käynteihin. Annoin pitkät ohjat loppukäyntien ajaksi. Marie laski päänsä ja hörähti laiskasti.

Ohjasin kaartoon ja tulin alas. Löysäsin satulavyötä ja nostin jalustimet. Lähdimme maneesista. Vein Marien talliin ja otin siltä varusteet pois. Laitoin sen taas käytävälle ja harjasin sen hiet pois. Laitoin loimet ja bootsit takasin sille ja vein ulkoilemaan viellä hetkeksi. Korjasin tavarat pois käytävältä ja lakasin tallin käytävän viellä Marien karvoista. Lakaistuani lattiaa, löysin kaksi kynää. Vein ne toimistoon ja juttelin Hirnauksen kanssa:

Löysin nämä kynät käytävältä, tammatallista.
Hyvä niin! Täältä toimistosta on kadonnut kyniä, hyvä kun löysit. Jos viitsit niin niitä voisit huomenna etsiä lisää? Hirnaus sanoi kiitollisena.
Joo vaikka, sanoin, hymyilin ja lähdin.

Äitini tuli hakemaan minua ja lähdin kotiin. LOPPU


ps.Kursivoidut kohdat on niin sanottuja ajatuksia :)

Nimi: Grille

03.02.2012 21:01
Heräsin kotona aivan normaalisti n. puoli seitsemän aikaan. Vasta noustuani muistin tänään olevat kisat. Aloin jännittämään samantien. Kävin pesemässä hampaat sekä pikasuihkussa rauhoittuakseni. Yleensä ain ennenkisoja alan jännittämään niin että unohdan aina ratsastettavan radan. Pestessäni hiuksia yritin muistella miten HeC:n ja HeB:n radat menivät.Taisin unohtua suihkuun muistelemaan ratoja, koska pian äitini koputti oveen ja sanoi minun olleen siellä jo reilu kymmenen minuuttia. Sammutin suihkun ja kietaisin pyyhkeen ympärilleni. Sitten menin kuivattelemaan omaan huoneeseeni ja puin normaalit tallivaatteet näin aamusta päälleni. Kilpailut olivat vasta iltapäivällä, joten vaihtaisin sitten ennen niitä kilpailuvaatteet. Söin aamiaisen huonolla ruokahalulla, joten äitini näki parhaaksi laittaa minulle eväät mukaan. Syötyäni lähdimme koko perheen kanssa (myös Roomeon) kohti PH Cavallosia. Vanhempani halusivat tutustua hieman talliin, koska pyörin siellä niin paljon. Ja eihän nyt Roomeotakaan voi koko päiväksi jättää yksin, joten isäni otti sen mukaan.

Automatkalla olimme melko hiljaa. Rapsuttelin Roomeon paksua turkkia purkaakseni stressiäni. Pian saavuimme kuitenkin jo parkkipaikalle. Lähdin nopeasti kävellen kohti yksityistallia. Hain Fenjan harjat ja ohuen fleeceviltin. Aloitin puunaamaan poniani kisakuntoon. Onneksi Fenjalla oli pystyharja, joten säästyin harjan letittämiseltä. Harjasin Fenjan upeammaksi kuin koskaan ja innostuksissani kokeilin shakkiruutuja sen pepun päälle. Ne eivät kuitenkaan onnistuneet ihan niin hyvin kuin toivon joten harjasin ne pois. Lopulta ihailin aikaansaannostani ja laitoin fleeceviltin Fenjan selkään jotta se ei nyt likaisi itseään. Koska tallilla ei ollut näin kahdeksalta vielä juurikaan ketään päätin lähteä ponini kanssa vielä kävelylenkille maastoon. Ilmeisesti vanhempani ja Roomeokin olivat kävelyllä, joten lähdin lyhyelle maastopolulle joka ei kiertäisi kaukaa.

Oli -20 astetta pakkasta joten kävelimme verkkaisesti. Fenjan hengitys höyrysi ja sen kaviot narskuivat pakkaslumessa. Katselimme yhdessä puita, jotka olivat saaneet valkean peitteen ylleen. En tiedä itsekkään miksi mutta yhtäkkiä loikkasin Fenjan selkään ja halasin sitä kaulalle sanoen:
Ne on vain yhdet kisat. Kyllä me selvitään niistä.
Sen sanottuani pyysin Fenjan laukkaan ja laukkasimme lumisella polulla lumi pöllyten. Emme kuitenkaan laukanneet pitkälle tai kauaa, sillä meillä oli yhä ne kisat. Kävelimme loppumatkan tallille ja saavuttuamme muitakin oli jo tullut. Vein Fenjan karsinaan keräämään voimia ja päätin puhdistaa sen varusteet. Kaivoin kaapistani Fenjan kisahuovan jossa luki kaunokirjoituksella Classical Fire. Harjasin siitä muutamat heinän korret pois ja laitoin satulatangolle alimmaiseksi. Sitten otin Fenjan mustan koulusatulan ja laskin sen huovan päälle. Otin valjasrasvan käteeni ja rasvasin satulan pesemisen sijaan, koska se ei ollut kovinkaan likainen. Sitten otin vielä lampaankarva romaanin jonka laitoin satulan ja huovan väliin. Asettelin sen hyvin ja kiinnitin satulan vastinhihnoihin sen ja huovan. Sitten laitoin kouluvyön toiselta puolelta kiinni satulaan ja nostin sen satulan päälle. Peitin koko setin vielä pussilla, jotta se ei likaantuisi ennen ensimmäistä luokkaamme. Sitten otin Fenjan kankisuitset ja pyyhin ne kostealla pyyhkeellä. Siinä ei kauaa mennyt kunnes muistin pintelit. Nekin täytyisi vielä harjata ja rullata takaisin, mutta eihän siinäkään auttanut muu kuin ryhtyä hommiin.

Jonkin ajan kuluttua katselin puhtaita varusteita, jotka olin juuri huoltanut. Sitten katsahdin kelloon, joka näytti vahvasti siltä, että oli ensimmäiseen luokkaan valmistautumisen aika. Vaihdoin itselleni kilpailuvaatteet ylle ja kannoin Fenjan varusteet sen karsinalle. Nyt parkkipaikka oli jo täynnä trailereita joista talutettiin hevosia ulos. Avasin Fenjan karsinan oven ja otin siltä fleeceviltin pois. Poni oli puhdas kuin pulmunen, joten nostin satulan suoraan selkään. Fenja ei korvaansa lotkauttanut, kun kiristin vuon toiseen reikään. Sitten laitoin suitset tammalle, ja oli kuin se ei olisi huomannutkaan koko vekottimia. Sitten laitoin valkeat pintelit Fenjan joka jalkaan jonka jälkeen katsoin hieman kauempaa uljasta kisaponiani, joka käytännössä nukkui paikoillaan. Laitoin sille vielä fleeceviltin selkään ja lähdimme verryttelemään kentälle. Hyrisin kylmästä noustessani selkään, mutta tiesin maneesin kuitenkin olevan lämmin. Aloitimme kävelyllä, mutt melko pian meidän oli pakko nostaa ravi. Ravasimme muitden ratsuikoiden joukossa kääntäen päitä upealla menollamme. Fenja näytti tosiaan kansallisen tason kilpahevoselta kulkiessaan muodossa ja jalkojaan korkealle nostellen. Minä taas en ollut selässä ponini veroinen, mutta en antanut sen niinkään haitata.

Pian koululuokkamme alkoi ja olin viidentenä vuorossa. Kävin vielä mielessäni yhä uudelleen rataa läpi jotta varmasti muistaisin sen. Ollessani varma, että nyt muistaisin sen olikin lähes suoraan vuoromme. Kävelin kootusti keskihalkaisijalle ja tervehdin tuomareita. Saadessani lähtövihellyksen painoin pohkeet Fenjan kylkiin ja sitten mentiin. Ratsastaessani rataa en huomannut suurta yleisöä, en tuomareiden arvioivaa ilmettä en muiden kilpailijoiden katseita. Minä vain ratsastin, tiesin olevani hyvä kouluratsastaja ja nyt tunsin sen itsekkin. Kun palasimme keskelle ja pysähdyime sirosti, tiesin että pääsisimme kymmenen parhaan joukkoon, viis siitä vaikka emme voittaisikaan. Kävelimme Fenjan kanssa ulos maneesista ja laskeuduin selästä. Laitoin fleeceviltin ponille ja talutin sen hetkeksi karsinaan. Vanhempani ja Roomeo tulivat kehumaan suoritustani. N. Tunnin tauon jälkeen oli taas satuloinut Fenjan ja ravasimme verryttelemässä He B:n rataa varten. Tällä kertaa ratsastaisin radan kahdeksantena joten sain enemmän miettimis aikaa. Kun kaittimista sitten kuulutettiin: ”Seuraavana vuorossa Grille ja Classical Fire” tunsin itseni varmemmaksi kuin edellisellä kerralla. Menimme maneesiin, käänsimme keskihalkaisijalle toistamiseen, kumarrus, vihellys ja sitten taas lähes virhetön rata.

Suoritusten jälkeen olin hieman uupunut, mutta odotin silti innolla palkintojenjakoa. Kun tulokset sitten julkistettiin olin pakahtua onnesta. Ensimmäissä kisoissamme tulimme Fenjan kanssa kuudensiksi molemmissa luokissa. Seisoessamme rivissä, tosin jonon nännillä tunsin itseni ylpeäksi Fenjan seisoessa koottuna allani. Kun saimme ruusukkeen ja kättelimme palkintojenjakajaa tiesin äidin videoivan sen kaiken. Kunniakierroksella kokosin Fenjaa enemmän kuin koskaan ennen ja sen kulki koko kierroksen aivan mahtavasti koottuna.

Illalla kisojen jälkeen harjatessani Fenjaa ja sen syödessä iltaheiniään tiesin, että olin tehnyt oikean valinnan ponini kanssa. Fenja oli minulle se oikea, ja taisin jopa uskoa olevani Fenjalle se oikea ratsastaja, joka voi viedä sen eteenpäin, jonka hoivissa sen voi viettää eläkkeensä ja kuolla onnellisena vanhuuteen. Olevani se ainoa, joka voisi Fenjaa ikinä rakastaa niin kovasti ♥

Nimi: Sandra

02.02.2012 21:39
Yhteinen metsästys (3/3)

Avasin silmäni varovasti ja siristin silmiäni.
"Hengissä on" Riina naurahti ja nousin nopeasti ylös - liian nopeasti, sillä minua alkoi huimata.
"Missä olen?" Kysyin vähän tyhmänä, mutta en oikein ollut varma.
"Maneesissa olet. Allu on tuossa vieressä, älä huoli" Riina hymyili ja laskin pääni huokaisten takaisin penkille. Huomasin että Hinrauskin oli tullut paikalle.
"Kerro mitä tapahtui, Riina?" Nainen sanoi ja olin varma, että jotain outoa oli sattunut, mutta mitä?
"Noh... Avasimme tyhjän maneesin oven, mutta sitten yhtäkkiä Sandra vissiin näki jotain, kun huusi VARO HEVONEN ja kaatui... Pyörtyi siis" Riina selitti lyhyesti.
"Hmm... Sandra, oletko varma ettei mitään kummalista ole sattunut?" Hirnaus kysyi huolissaan.
"On... Ihan liikaa ja olen varma, että täällä kummittelee, mutta... Sen kanssa on mentävä eteenpäin... Tiedätkö sinä patsashevosesta, mustasta orista?" Kysyin vuorostani. Nousin jo istumaan ja Hirnaus katsoi minua äimistyneenä.
"Patsashevonen todellakin oli musta ori... Vanhan tallin musta ori... Kyllä... Tietoa siitä ei sen enempää ole" Hirnaus kertoi vähän.
"Entäs ne moottorikelkan äänet?" Riina kysyi.
"Luulempa, että ne tulevat... Onnettomuudesta, jossa orin rakas isäntä kuoli jo monia vuosia sitten... Ehkä heidän haamut ovat jääneet tänne... Ehkä he haluavat kertoa jostakin..." Hirnaus mietti ääneen.
"Ehkä, mutta nyt tahdon oikeasti ratsastaa!" Sanoin jo ihan virkeänä.
"Okeij okeij, mennään!" Riina nauroi ja lähdimme katsomosta piakkoin. Hevoset olivat jo melkein untenmailla! Laskimme yhdessä jalustimet ja kiristimme satulavyöt.

Allu näytti niin pieneltä... Maastakäsin... Mutta nyt... Olisin voinut sanoa olevani vähintääkin eiffel-tornissa! Hymyilin ja taputin Allua, kun se seisoi nätisti paikallaan.
"Muistakaa, rauhallisesti" Hirnaus poistui ja sulki maneesin oven. Lähdimme kiertämään puolta maneesia käynnissä ympäri. Allu askelsi pitkin rennoin askelin, mutta tunsin, että ei se ihan työskentelemättä ollut. Käveltyämee tarpeeksi, keräsimme ohjia ja aloitimme volttien ja kiermuraurien teon. Allu oli nätisti kuulolla ja se taivutti kaulaansa tosi nätisti. Kun voltti onnistui oikein pyöreästi, taputi sitä ja annoin hiukan ohjista periksi. Kiermuraura ei sitten emnnyt ihan niin hyvin. Nalle tuli aika lähelle, eikkä Allu tuntunut keskittyvän minun pohjeapuihin ollenkaan. Ihmettelin sitä, mutta toisella kertaa homma sujui jo paremmin. Nallekin tuntui kuuntelevan Riinaa, vaikka yrittikin välillä nostella ravia. Kun kumpikin hevosista oli suht lämmin, tai toisinsanoen; kun olimme kierrelleet ja kaarrelleet kumpaakin suuntaan, aloitimme ravin noston hiljattain.

Annoin Allulle vähän pohkeita ja maiskutin. Allu ei ensiksi kunnolla reagoinut, mutta pian tajusi, että nyt sai mennä kovempaa. Ruuna nosti pehmeän ravinsa, jonka askeleet olivat matkaa tavoittavat. Odotin innolla laukannostoa! Allu luki ajatuksiani ja yritti nostaa laukan, mutta huomasin sen ajoissa ja hidastin nopeasti. Samassa Riina kirmasi poninsa kanssa keskelle.
"Päästän suurimpia höyryjä pois!" Riina huikkasi nopeasti ennen kuin poni vähän pukitti ja jatkoi lyhyt askelista ´laukkaansa. Minua hiukan nauratti, mutta yritin keskittyä Alluun, joka liikkui reippain askelin uralla. Tein pääty-ympyrän, kun oli hyvä kohta ja taivutin ruunan kaulaa vähän yli sisälle, jotta sen lihakset venyisivät. Allu kuunteli hyvin sisäpohjettani, joten ei ollut ongelmaa taivutella.

Vaihdoimme suunnan vasempaan ja ravasimme siihen suuntaan. Teimme yhdessä myös pysähdyksiä ja peruutuksia, jonka jälkeen piti heti lähteä raviin. Allu kuunteli hienosti ja taputin sitä aina onnistuessa hienosti. Ruuna näytti olevan tosi tarkkaavainen ja se kuutenli tosi hyvin kuolainta. Vaikka se lähtikin välillä kovempaa; tunsin sen koko ajan olevan kuolaimella. Riina sai Nallen hienosti asetettua muotoon, vaikka vähän aikaa väkersikin sen kanssa voltteja, mutta saavutus oli mitä upein!

Oli oikea alakulma... Oli hevonen ja olin minä... Ja sitten oli laukannosti! Allu nosti reippaan laukansa ja kirmaisi vauhtiin kuin raketti! Olin kuitenkin onneksi valmistautunut nopeaan lähtöön, joten sain ruunan nopeasti rauhalliseen tahtiin. Myös poni perässämme laukkasi aika rauhallisesti ja Riina teki sillä helposti voltteja ja ympyröitä. Minä puolestaan tyydyin uraan, ainakin aluksi ja keskityin istumaan alas, sillä se oli minulle vaikeaa laukassa. Pienen "uhkarohkeuden" ansiosta kokeilin myös voltteja ja ympyröitä. Allulta ne onnistuivat hienosti, voisin melkein luulla, että se luki ajatuksiani! Allu lähti nätisti käynnistäkin laukkaan ja Nallekin näytti kuuntelevan hyvin. Olimme hyvin tyytyväisiä, kun vaihdoimme oikeaan kierrokseen ja aloimme laukkaamaan myös siihen suuntaan.

Onnistumisten jälkeen oli aika lopetella. Katsoin kelloa ja huomasin, että olimme menneet melkein tunnin.
"Kylläpä aika rientää kun on mukavaa" Hymyilin.
"Todellakin!" Riina myöntyi myös. Hevoset venyttivät kaulojansa ja näyttivät tyytyväisiltä. Taputin Allua ja silittelin sen silkkistä karvaa aina välillä lautasilta. otin jalat pois jalustimista ja venyttelin jalat pitkiksi.
"Tämän jälkeen menen kyllä päikkäreille!" Sanoin ja haukottelin makeasti.
"Minä menen hoitamaan koulujuttuja loppuun!" Riina snaoi vitsikkäästi innostuneena. Naurahdin ja vaihdoimme toiseen suuntaan.

Pian maneesiin tulikin joitakin tuntilaisia ja heidän hevosiansa, joten meidän aikamme oli poistua. Talutimme ratsumme oritallin puolelle ja omiin karsinoihinsa. Allu jäi kököttämään ovelle, kun vein satilan ja suitset pikaisesti pois. Otin harjat mukaan, mutta otin pintelit pois ennen harjausta. Heitin ne harjapakkiin mytyssä ja aloin harjaamaan karvaa ojennukseen. Allusta ei pahemmin talvikarvaa irronnut; onneksi ei vielä. Harjasin vain pikaharjauksen, jonka jälkeen heitin ruunalle sen toppaloimen ja riimun päähän. Siirsin harjapakin pois oven edestä ja lähdin taluttamaan Allua kohti sen omaa tarhaan. Siellä olikin jo heitettynä heinää, joten ruuna meni heinäkasan luokse heti. Minä lähdin hoitamaan hommani loppuun.

´Olethan kotona kolmelta` Oli äidiltäni tullut viesti.
"Joojoo" Vastasin ääneen ja katsoin kelloa; puoli kaksi. Aloin kierittämään ja putsaamaan pinteleitä. Neljän pintelit kierittäminen oli helppo homma, joten olin pian valmis ja asettelin ne harjapakkiin siististi. Tarkistin vielä, että kamani olivat paikallaan. Pesin vielä suitsista kuolaimet ja niputin suitset, koska ne olivat siistimmät niin.
"Voisin ensi kerralla pestä ne vaikkapa kunnolla" Puhuin itsekseni.
"Heh, sähän keksit aina puuhaa" Riina ilmestyi taakseni ja hymyili.
"Kyllä, pitää olla mielikuvitusta" Vinkkasin. ´Mutta ei liikaa´ ajattelin mielessäni. Tämän päivän pyörtyminen palasi mieleeni kuin taikaiskusta, mutta yritin unohtaa sen.
"Sopiiko, että poistun, minun pitää tunnin päästä suunnilleen olla jo kotona?" Kysyin Riinalta.
"Toki, minäkin lähden pian" Tyttö kertoi.
"Ja heij, jos tulee jotain ääniä tai jotai niin ilmottelehan?" Riina hymyili.
"Toki, nähdäänkö piakkoin taas?" Kysyin iloisena.
"Ilman muuta, silloin voimme aloittaa yhteisen metsästyksen kummallisille äänille!" Riina virkkoi ja saimme jo pienen idean, miten voisimme haamut saada poistumaan! Mutta minun oli kuitenkin aika jo poistua...

Kävin kuitenkin vielä etsimässä Hirnauksen käsiini.
"Hirnaus heij, vaikka tallihommia piti tehdä viime kuussa niin saanko tästä ne tähtipisteet vielä, kun alku on tapahtunut kuitenkin tammikuun puolella?"

Loppui ja siinä oli kysymykseni ;)

P.S. käytetäänkö tarinoissa mielummin Hirnaus nimeä vai Julie nimeä? ;o

Nimi: Valentine

02.02.2012 16:03
Ja et saa laiminlyödä Wendyn varustusta luuletko että ne sille on huvikseen valittu...

Nimi: Valentine.

02.02.2012 15:53
- Valentine nyt mennään pue pakkasin jo evääsi. Äitini huusi minulle.
Lopetin hampaiden pesun purskutin suuni puhtaaksi ja juoksin alakertaan. Äitini odotti toppatakki päällä pihassa ja kiiruhdin hänen perässään autoon. Olin siis kiiruhtamassa kilpailuihin joihin osallistuisin tällä kertaa vain Kikalla jonka olinkin viime päivinä virittänyt huippukuntoon ja se hyppäisi varmasti pian ennätyksensä rikki. Silloin havahduin ajatuksistani nimittäin kuulin kauheaa puheensorinaa ja hälyä ulkoa ja näin että olimme jo melkein PH Cavallosin parkkipaikalla. Toinen toistaan upeampia hevosia otettiin pois trailereista mutta näinhän minä tuttujakin tallilaisia yksäritallin puolelta. Astuttuani ulos autosta näin että kaksi hyvinkin tuttua naamaa lähestyi minua nimittäin Emily ja Eve. Meistä oli tullut oikea `tallijengi´ hengailimme usein yhdessä teimme tallityöt yms.
- Moi Val mennäänkö pistään polles kuntoon kun sentään on kisapäivä. Eve huikkasi.
- Tietty tytöt kiitti tosi paljon kun autatte. Vastasin
- Tottakai kun ei ite kisata. Emily jatkoi
Moikkasin äidin ja jatkoimme matkaa yksityistalliin Kikan luo. Emily otti Tikon ulos ja laittoi sen viereiseen karsinaan. Eve meni hakemaan harjapakkia ja mieleeni tuli minkkikatastrofi edelliseltä päivältä. Naurahdin hiljaa ja menin taputtamaan Kikkaa. Tyttöni huomasi heti että jotain tapahtuu ja se rupesi tanssahtelemaan hullunkurisesti karsinassaan.
- Nyt sitten sitäkin rupesi jännittään. Eve tokaisi ja antoi minulle harjan mennen samalla itse toiselle puolelle harjaamaan.
- No hei ihan varmasti jos pitäs mennä 3 luokkaa samassa päivässä. Eve huomautti.
Purskahdimme kaikki nauruun ja Kikka yhtyi hirnunnallaan mukaan. Kun olimme harjanneet Kikan vartalon siirryimme kaikki kolme jalkoihin Eve otti vasemman etujalan Emily oikean etujalan ja minä vasemman sekä oikean takajalan. Kikka nosti ensin etujalat ja viimeisenä takajalat oikein hienosti. Silloin Eve sai idean: voisimme koululuokka varten letittää Kikan harjan. Emily riensi etsimään letitysnauhoja ja minä hain Kikan kisavarusteet valmiiksi. Kun Eve palasi nauhojen kanssa olin jo saanut raahattua Emilyn kanssa varusteet koukkuihin ja pääsimme heti letittämään sen harjaa. Kikka hiukan pyöri ja hyöri ja juuri kun olin saamassa viimeistä lettiä kiinni se taivutti kaulan ylös ja jouduin aloittamaan alusta. Emily keksi että voisi öljytä Kikan kaviot ja juoksikin heti hakemaan kavioöljyä satulahuoneesta. Emilyn öljyttyä Kikan kaviot aloitimme sen satuloimisen. Kun Eve sattui vilkaisemaan kelloa hän huudahti: Helppo C alkaa ihan pian. Huikkasin että käyn vaihtamassa kisavaatteet ja tytöt alkoivat laittaa satulaa Kikalle. Juoksin äkkiä toimistoon ja kysyin Hirnaukselta voisinko vaihtaa vaatteet toimiston takatilassa. Sain vastaukseksi pikaisen tietenkin sanan ja suuntasin reppu kädessäni kohti takahuonetta. Vaihdoin pikaisesti koulusilinterin takin raipan ja valkoiset ratsastushousut ja kipitin takaisin yksityistalliin. Kikka odotti valmiina Even pitämänä käytävällä ja lähdimme kiiruhtamaan kentälle jotta ehtisin hiukan lämmitellä.
- Haluaisitko että minä lämmittelen sen Eve kysyi?
- Tottakai haluun vähän vielä selata ohjelmaa. Tokaisin
Niinpä menin kertaamaan ohjelmaani: hmm ravissa oikeaa kierrosta kokorataleikkaa …
Silloin kuulin kuulutuksen: Valentinea ja Flying Queenia pyydetään radalle. Evekin oli huomannut sen ja talutti parhaillaan Kikkaa luokseni. Ratsastin rennon Kikan tuomariston eteen ja kumarsin. Lähdimme harjoitusraviin ja tamma totteli hienosti. Teimme kokorataleikkaan ja jatkoimme ohjelmaa. Viimeisen laukannoston jälkeen hidastimme käyntiin ja ohjasin tytön kumarruksen kautta ulos radalta. Eve ja Emily ryntäsivät onnittelemaan ja ajattelin mielessäni että vuorossa olisi yhden luokan ajan lepoa. Emily talutti Kikan sivuun ja löysäsi varusteita tauon ajaksi. Kaivoin itse subini esiin ja puraisin ihanaista meatball täytettäni. Myös Eve ja Emily kaivoivat eväät esiin ja pongasin heiltä ainakin limpat ja sämpylät. Pian kuitenkin talutin tammani takaisin radalle ja voimistelimme vielä Helpon A:aan. En katsonut tuloksia sillä ne paljastettaisiin virallisesti vasta esteluokkien jälkeen. Talutimme Kikan talliin ja otimme siltä varusteet pois pitäisihän ne esteitä varten vaihtaa. Annoimme sille heinää ja juoksimme yhdessä tammatalliin. Tytöt olivat päättäneet auttaa minua tänään sillä Hirnaus (ehkä) kisaisi heidän hoitsuillaan. Wendy odottikin jo minua ja hirnui söpöä ponihirnuntaansa. Wendy näytti koiranpentu ilmeensä ja purskahdimme tyttöjen kanssa nauruun. Hoidettuamme tytön riensimme hoitamaan Kikan valmiiksi. Suojat satula suitset kaikki valmista ajattelin. Talutettuani Kikan lämmittelyalueelle nousin sen selkään ja lähdin ensimmäiselle lämmittelyesteelle. Pian meidät kutsuttiin radalle ja huonoksi onneksi tyttö oli säikky ja rauhaton. Loppuenlopuksi saimme esteillä 7vp ja koulussa toisessa luokassa sijoituimme 6. Olin ylpeä sijoitsustetani koulussa ja kunniakierroksella häntäpään pitäminen ei minua haitannut. Tytöt tuulettivat kanssani talliin ja veimmekin Kikan solariumiin rentoutumaan. En kantanut tytölle kantaa olivathan nämä ekat kisamme. Tyttöjen kanssa suuntasimme vielä lukemaan lehtiä ja juoruilemaan kunnes huomasimme kellon olevan jo aika paljon

Ps. Mitä oikeutta Henskulla on viedä MINUN Hollyni tarhaan?

Nimi: Hensku

02.02.2012 13:50
Tänään tallustelin kahden jälkeen, kun pääsin töistä. Minua väsytti aivan tolkuttomasti, joten toivottavasti Wendykin olisi kunnolla. Minulle myöskin töissä naureskeltiin tänään kun elettänyt ottamaan ylähyllyltä erästä rasiaa. Kaikki muut olivat jotain 170cm pituisia! Lisäksi olin kuunnellut koko yön kun kaverini, jonka nimi on muuten Janna, selitti minulle koooko yön siitä hevosestaan. Onneksi pääsin pian tallin pihaan. Aloitin käymällä tallissa. Siivosin Wendyn karsinan ja putsasin sen ruokakupit.

Sen jälkeen menin auttamaan taas jälleen muita heinien viennissä. Myös Milla ja Riina olivat jakamassa hieniä. Toki Emma, Ida ja Jerrykin olivat siinä. Meitä oli siis kuusi, menimme aina kahden hengen porukoissa. Minä menin jakamaan Idan kanssa tarhoihin 17, 24, 22, 14, 12, 20 ja 18. Milla ja Riina jakoivat tarhoihin 4, 5, 2, 6, 7, 3. Emma ja Jerry taas menivät tarhoille 1, 8, 11, 13, 15 ja 16.

Kun olimme Idan kanssa jakamassa Joyn, Wendyn ja Hollyn tarhalla heiniä, Joy omi kaikki kasat. Aina kun veimme jonnekkin kasan, Joy ravasi omalta kasaltansa sille kasalle. Se oli aika hauskaa, kunnes Wendy suuttui kun Joy yritti häätää sitä Wendyn kasalta. Wendy lähti jahtaamaan pientä ponia korvat luimussa. Onneksemme tilanne rauhoittui pian, eikä kenellekkään käynyt mitään. Joykin löysi oman kasansa.

Tiko taas puolestaan suuttui kun äiti sai heinää, se laukkasi villisti ympäri tarhaa ja pukitteli. Se oli söpöä. Kun kaikki olivat jakaneet heinät jäimme kuin liimattuina katsomaan pientä söpöä orivarsaa. Pian lähdimme kuitenkin kaikki tekemään omia juttujamme. Itse menin putsaamaan Wendyn harjoja. Pakkasta oli melkein 20 astetta, joten oli hiukan kylmä.

Kun olin harjat putsannut vein ne, Wendyn suitset, suojat ja fleeceloimen Wendyn karsinalle. Sen jälkeen lähdin hakemaan Wendyä tarhasta. Otin tamman riimun narun aidan tolpasta ja avasin hiukan tarhan porttia. Wendy hörisi vähän, mutta ei tullut luokseni.
-Wendyy, huusin sitä
Pian Wendy laahusti luokseni ja juuri kun olin ottamassa sen riimusta kiinni Wendy kiskaisi päänsä pois ja ravasi pakoon.
-Huoh, Wendy älä jaksa! huusin sille
Wendy pysähtyi keskelle tarhaa. Raahauduin sen luokse. Etsin taskustani eilisiä heppanameja ja otin yhen käteeni. Ojensin sitä tammalle, noh kyllä se Wendy sen söi, mutta ravasi saman tien taas pakoon.

-Heh, tuollainen se on aina ollut, kuulin äänen portilta
Käännyin ja huomasin Valentinen Hollyn riimun naru kädessään.
-Ai, sanoin
-Ootko menossa ratsastamaan Hollylla? jatkoin samaan hengen vetoon
-Joo aattelin mennä ilman satulaa, Valentine vastasi
-Niin mäki, jos vaan saisin tän pikku lurjuksen täältä joku kaunis päivä pois, naurahdin
-Tarviitko apua? Valentine kysyi
-Jos viittit nii vois se olla kivaa, hymyilin

Valentine meni Wendyn luokse, mutta Wendy ravasi häneltäkin karkuun. Kun Wendy meni ohitseni nappasin sitä nopeasti riimusta kiinni.
-Kiitos, kiitin Valentinea
-Haluutko ratsastus seuraa? Valentine kysyi
-Ainahan se on kiva, naurahdin
Valentine hymyili. Lähdin taluttamaan kimoa tammaa porttia kohti. Se yritti muutaman kerran kääntyä takaisin, huomasin ettei sitä olisi kiinnostanut yhtään työt!

Vein tamman karsinaansa ja otin siltä loimen pois ja vein sen paikoilleen. Toki otin riimunkin pois! Sen jälkeen menin takaisin Wendyn luokse. Valentine oli yksäritallissa hoitamassa Hollya ja sanoi, että tulee kysymään sitten kun hän on valmis. Otin Wendyn harjat karsinan sisäpuolelle ja aloin harjata sitä. Wendy oli melko puhdas, tosin sen kavioissa oli isot tilsat, mikä on tosin yleistä talvella :) Harjailin melkein tunnin Wendyä, kunnes laitoin sille fleeceloimen päälle. Hain nopeasti kaapistani kypäräni, sekä kouluraippani, jonka olin tuonut tänään tallille.

Menin sitten takaisin Wendyn luokse. Se hörisi kun kävelin takaisin sen luokse. Laitoin sille suojat joka jalkaan ja otin suitset karsinan ovesta. Lämmittelin hetken nivelkuolaimia. Sen jälkeen laitoin suitset Wendyn päähän. Olin juuri laittamassa viimeistä solkea, kun Valentine tuli ovelle kysymään olenko valmis.
Nostin kypärän pikaisesti maasta ja laitoin päähäni. Otin myös raippani.
-Nyt olen, vastasin pikaisesti ja lähdin taluttamaan tammaa maneesille.

Lumi vaan narskui kun kävelimme kohti maneesia. Valentine avasi maneesin oven vihellellen. Kun pääsin maneesiin laitoin oven kiinni, vihelsin myös. Huomasin Millan, joka oli ratsastamassa Nallea. Pieni suloinen Welsh poni ruuna kulki hienosti ravia. Kipitin pikaisesti Wendyn kanssa keskelle maneesia. Tervehdin Millaa, ennen kuin nousin selkään. Selkään päästyäni otin ohjat käteeni ja painoin hiukan pohkeilla tamman kylkiä. Lähdimme kulkemaan samaa suuntaa kuin Milla ja Nalle. Kävelimme Valentinen kanssa noin kymmenen minuuttia, viisi molempiin.

Ajattelin mennä tänään sen tunnin kun viime kerralla en mennyt ihan niin kauaa. Sen jälkeen otin ohjia hiukan käteeni ja maiskutin tammalle. Wendy siirtyi saman tien raviin. Se haki vielä aika paljon muotoa, sillä se aina välillä pääsi ihan kunnolla muotoon, mutta aina välillä se ravasi pää korkealla. Teimme voltteja ja muita, jotta sain Wendyä hiukan vertymään. Hetken kun olimme molempiin suuntiin ravanneet Wendy löysi sen täydellisen muodon.
-Vitsi se menee hyvin, en muista millon viimeks se ois menny jollain muulla ku tallin henkilökunnalla tai mulla noin hyvin! Valentine kehui
-Ai, kiitos, naurahdin

Jatkoimme paljon voltteja ja ympyröitä, lisäksi teimme hiukan pohkeen väistöä uralla, mutta se ei mennyt niin täydellisesti. Milla oli hiukan hypännyt, joten päätin kysyä häneltä:
-Hei, Milla hyppäätkö enää? kysyäisin
-Een, ainakaa aatellu, hän vastasi
-Okei, no voinks mä käyttää noit sun esteitä, jos korjaan ne pois sitten? kysyin
-Juu totta kai, Milla vastasi

Ravailin vielä hetken Wendyn kanssa, kunnes sain sen todella rennoksi. Jonka jälkeen annoin sille viiden minuutin välikäynnit pitkin ohjin. Kun ne oli kävelty, otin ohjat ja nostin laukan. Tein sen kanssa taas laukkatyöskentelyä voltilla. Wendyn askeleet olivat pitkiä, rentoja ja eteenpäin pyrkiviä. Oli mukavaa kun hevonen tuntui niin hyvältä. Omat hevoseni kun ovat molemmat 170cm ja melkein yhtä jäykkiä kuin rautatangot! Hierojaa ne kaipaisivat! Ohjasin Wendyn pienelle pystylle. Se ei ollut kovin iso, mutta Wendy silti hyppäsi sen kunnon loikalla. Milla oli lähtenyt jo vähän aikaa sitten, mutta tuli pian takaisin, tosin ilman hevosta.

Yritin tulla pystyn uudelleen, tällä kertaa loikkakaan ei ollut niin iso. Taputin tammaa, josta se tosin protestoi pienellä pukilla.
-Nooh, sanoin kun meinasin lähteä valumaan selästä alas
-Muuten aijotko hypätä tota sarjaa ollenkaan? Milla kysyi
-Emmä ehkä ku tää on tämmösel tuulella, vastasin
-Okei, no jos haluut voin korjata sen pois nii sulle jää vaan toi pysty, Milla ehdotti
-Ainahan se käy, jääpähän mulle vähemmän töitä nauroin

En jatkanut hyppäämistä enää ollenkaan tamman kanssa, koska sillä ei muutenkaan ollut oikeita estevarusteita, mutta pieni ristikko, suojat ja suitset kuitenki päässä, ei se tapa :D Laukkasin tamman kanssa vielä hetken volteilla ja siirryimme raviin. Annoin sille melko pitkät ohjat, jotta se saisi venytellä lihaksiaan, eivätkä ne olisi huomenna jumissa. Ravasimme noin kymmenen minuuttia ja siirryimme käyntiin. Valentine siirtyi myös käyntiin, ehkä kaksi sekuntia sen jälkeen. Taputin tammaa kaulalle ja rapsuttelin sitä.

Wendy keksi kuitenkin nähdä kulmassa mörön ja lähti ympäri maneesia laukkaamaan, pukkien kanssa. Kun se oli laukannut melkein kierroksen, enkä ollut saanut sitä edes käännettyä voltille, meinasin tippua. Kuitenkin sain vihdoin voltille ja pääsin takaisin selkään. Jouduin siis sen takia vielä hetken ravata tamman kanssa. Hetken kuluttua siirsin sen kuitenkin käyntiin kävelimme 3-4 kierrosta molempiin suuntiin. Pysäytin tamman ja laskeuduin selästä päästin sen ohjista irti ja katsoin lähtisikö se seuraamaan minua kun menen purkamaan estettä.

Kyllähän se neiti sieltä tallusteli perässäni. Vein puomit ja tolpat pois Wendy perässäni. Milla oli jäänyt maneesin reunalle katselemaan ja tokaisi:
-Ooi, kuinka söpöä!
Valentinekin oli juuri lähtenyt, ennen kuin laskeuduin Wendyn selästä. Kun olin saanut esteen kasattua pois taputin Wendyä. Kävelimme Millan kanssa pois maneesista. Koska maneesissa ei ollut muita hevosia sammutimme valot ja lähdimme. Milla tuli seurakseni kun hoidin Wendyä. Juttelimme Millan kanssa, mistäs muusta aiheesta kuin hevosista!

Otin Wendyltä suitset, suojat ja loimen pois. Vein ensin loimen pois, sitten menin pesemään kuolaimia. Pesin ne hyvin huolella. Vein suitsekin pois ja eikun vaan takaisin Wendyn luokse. Harjasin sen puhtaaksi ja putsasin kaviot. Selvitin myös sen harjan ja hännän. Hain taas Wendyn paksumman toppaloimen, koska oli niin kylmä. Loimitin Wendyn ja laitoin sille riimun päähän. Talutin tamman tarhaan, josta se taas lähti riehumaan Hollyn ja Joyn kanssa.

Menin vielä käymään Millan kanssa tammatallissa. Vein Wendyn harjat pois ja siivosin sen karsinan toisen kerran. Vein vielä lopuksi Wendyn suojatkin pois. Sanoin Millalle heipat ja lähdin kotia kohti.

Loppu
tulipas harvinaisen lyhyt!

Nimi: Riina

01.02.2012 21:20
Kopautin kenkiäni yhteen tallin oven edessä ja väänsin salpaa. Ovi aukesi lennähtäen sivulle kovan tuulenvireen voimin.
- Huh! Kylläpäs täällä tuulee, sanoin ovesta tulevalle Valentinelle.
- Jep, taidan pysyä sisätiloissa tänään, Valentine sanoi ja talutti hevosensa maneesiin.

Taputin poniani turvalle ja lähdin hakemaan sen varusteita. Otin äskettäin ostamani huovan Nallen varustekaapista ja kävelin takaisin karsinalle. Harjasin poni ja käärin vaaleansiniset lämpöpintelit ponin jalkoihin, sillä suojat olivat vielä kuivumassa kun olin pessyt ne. Laitoin martingaalit ruunan kaulalle ja suitsitin ponin. Nostin varovasti estesatulan Nallen selkään ja kiristin vyön. Poni reagoi hieman mutta pysyi silti kutakuinkin rauhallisena. Nalle oli valmis, joten laitoin kypärän päähäni ja lämpimät ratsastushanskat käsiini.

Hölkkäsin maneesille ja vihelsin ovella. Menin sisään ja suljin oven.
- Hei taas, ei varmaankaan haittaa jos laitan tänne muutaman esteen? Kysyin Valentinelta.
- Joo laita vain, ei minua haittaa. Olenkin jo lopettelemassa, Valentine vastasi virnistäen.
- Hyvä, sanoin.
Otin aluksi neljä tolppaa ja tein niistä kahden askeleen sarjan. Otin lisäksi kaksi muuta tolppaa ja asettelin ne pystytolpiksi. Otin lempipuomini, kaksi vaaleanpuna-kelta-punaista puomia pystylle, sekä sateenkaaren väreillä koristellut puomit sarjalle. Esteet koottuani hölkkäsin takaisin oritalliin.

Otin Nallen ohjista kiinni ja talutin sen ihanan lämpimään maneesiin. Rakastin maneeseja, varsinkin talvisäällä. Nytkin oli ulkona -26 astetta pakkasta, kun maneesissa oli -5. Talutin ponin keskelle maneesia ja nousin selkään. Asettelin jalustimet jalkoihini ja aloin kävellä uraa pitkin. Vähän aikaa käveltyämme otin ohjhat tiukemmin käteeni ja aloin ravata. Lämmittelin ravissa vähän aikaa, kunnes nostin laukan ja laukkasin muutaman kierroksen. Nalle oli mukavan rento, kuunteli apuja ja pyrki mukavasti eteenpäin. Suoraan sanoen, se oli melkeimpä täydellinen.

Suuntasin katseeni pystylle ja käänsin ruunan ulkopohkeen ja sisäohjan avulla esteelle. Tietenkin tuin ulko-ohjalla ponin menoa. Nalle selvitti esteen virheettömästi ja taputin sitä. Menin vielä muutaman kerran oikeaan kierrokseen pystyn, kunnes vaihdoin suuntaa ja kokeilin sarjaa. Sarjan A - osalla ruuna vähän epäröi, mutta käskin sen mennä eteenpäin. B - osa meni paremmin ja taputin ruunaa onnistuneesta suorituksesta. Ravasin kaksi volttia ja annoin pitkät ohjat. Kävelin vähän aikaa kunnes vaihdoin suuntaa ja keräsin ohjat.

Laukkasin hyvää tempoa eteenpäin pystylle. Poni korvat hörössä odotti estettä ja hyppäsi sen täydellisesti. Käänsin pystyltä melko jyrkästi sarjalle, kuitenkin hyvän ja pitkän lähestymisen saaden. Poni hyppäsi hyvin ensimmäisen esteen mutta B - osalla se kieltäytyi. Komensin ponia raipalla ja käänsin sen uudestaan sarjalle. Nyt hyppääminen sujui virheettömästi, joten päätin hypätä vielä kerran pystyn.

Ravasin ympyröitä ja kiemura - uria jotta saisin ponin lavat, lautaset ja kaulan taipumaan ettei se jäykistyisi. Kun Nalle tuntui hyvältä kädelle ja pysyi hyvässä temmossa eikä vastustellut, taputin sitä ja hidastin käyntiin antaen pitkät ohjat. Kävelin muutaman kierroksen ja pysäytin ruunan. Nostin jalustimet ylös ja otin maneesin laidalta vaaleansinisen viltin. Asettelin sen Nallen päälle ja kävelin muutamia kierroksia ennen kuin vein sen takaisin sisään.

Riisuin varusteet pois ja pesin kuolaimet. Harjasin hierovin, pyörivin liikkein ponin karvaa hellästi piikkisualla. Poni lörpötti ylähuultaan ja nosti päätään ylöspäin sulkien silmänsä.
- Taisi tuntua hyvältä, vai mitä? Kysyin ponilta harjauksen lopetettuani.
- Hörrhhööhöhö, poni vastasi. Naurahdin ja laitoin fleeceloimen ja päälle kaulakappaleellisen toppaloimen. Poni oli lopimituksen jälkeen täydellisesti sininen pikku possu. Höpsö poni, ajattelin mielessäni sen hamutessa käsissäni olevia päitsiä. Se kai halusi ulos, ja äkkiä. Asettelin päitset sen päähän ja laitoin harjan suoraan.

Talutin ponin ulos ja kävin hakemassa sille vähän heinää. Se saisi päiväheinät kohta kuitenkin, ajattelin ja kävin vaihtamassa vaatteeni. Nousin pihassa odottaneen äitini auton kyytiin ja ajoimme kotiin.

Nimi: Hensku

01.02.2012 19:41
Heräsin aamulla viiden aikoihin, kun kaverini soitti minulle.
-Joo? sanoin puhelin korvallani ja pääni tyynyssä
-Mooi, tuutko mun seuraks iltapäivällä kattoo yhtä hevosta? hän kysyi, kaverilleni oli etsitty hevosta vasta kaksi viikkoa ja hän kysyi minulta joka kerta haluanko tulla katsomaan sitä ja noin
-Voin, mut miks herätit mut? kysyin
-Ai sori, yleensä valvot viel tähän aikaa ja meet nukkuu vasta kuudelta, hän pyyteli anteeksi
-Nojoo, mut nyt mua väsytti ja mä sanoin sulle faces yhen aikaa et meen varmaa puolen tunnin pääst nukkuu, ähisin
-No en aatellu et tarkotit sitä, kaverini naurahti
-Noihansama, voitteko tulla hakee mut yhen aikaa Cavallosist? kysyin
-Joo voidaan, hän lupasi
-Oke, mo, sanoin ja nousin ylös
-Joo, mo, kuulin vastauksen ja suljin puhelimeni
Huoh, nyt olin hereillä, joten voisi olla hyvä aika nousta, blaah!

Söin leipää ja otin Fenix-pullon mukaan. Menin pukemaan. Laitoin ensin ratsastushousuni jalkaan, sillä jouduin kuitenkin kokeilla sitä hevosta kaverilleni, laitoin siihen myös päälle verkkarit, sekä tavalliset- ja villasukat. Otin myöskin pitkähihaisen ja lämpimän hupparini. Laitoin ne päälleni ja menin alakertaan. Otin mustan PFIFF:in ratsastusliivini, valkoisen tuubihuivini, mustat lapaseni, sekä mustan piponi. Puin ne ylleni ja laitoin lenkkarit jalkaani.

Menin laittamaan omille hevosilleni, Nellalle ja Vallulle heinät tarhoihin ja loimitin molemmat. Sen jälkeen vein molemmat suomalaiset puoliveriseni tarhoihinsa.

Kello oli vasta vähän vaille kuusi kun kävelin pitkää, lumen peittämää hiekkatietä pitkin PH Cavallosiin. Emma, Ida ja kaksi muuta henkilöä joita en tunnistanut, seisovat jo pihassa. Menin taas auttamaan Idaa tammatalliin. Pian huomasin, että Wendyn karsinasta pilkahti pieni turpa esiin joka hörisi.
-Hei tyttö! sanoin sille kun menin sen luokse.

Rapsutin ihan hetken tamman turpaa ja menin hakemaan Idan kanssa heiniä. Jaoimme puoliksi hevosten ruokinnat. Jaoin mm. Wendylle ja sen lähistöllä oleville tammoille. Annoimme myös muut tarvittavat lisärehut.
-Kiitos avusta, Ida hymyili
-Eipä tässä mitään, hymyilin takaisin
Menin putsaamaan Wendyn varusteita, tällä kertaa vain tosin harjoja ja suitsia. Kun olin valmis oli hevosten ulos viennin aika.

Loimitimme hevoset ja veimme ne ulos. Taas puolet ja puolet. Kun olimme valmiita menin siivoamaan Wendyn karsinaa.
"Mikä sikapossu!" ajattelin kun siivosin Wendyn sotkuista karsinaa. Karsinassa oli enää vain vähän purua, joten hain sinne puolitoista kottikärryllistä lisää. Sen jälkeen vein tavarat pois ja menin satulahuoneeseen. Mietin mitä voisin tehdä Wendyn kanssa. Ensimmäinen ajatukseni oli hiukan yrittää saada sitä luottamaan paremmin minuun. Päästäisin sen kentällä irti ja tekisin sen kanssa maasta käsin kaikkea kivaa.

Voi tosin olla etten saa Wendyä tekemään yhtään mitään! No ainahan voi toivoa :) Hain jo valmiiksi tamman harjat ja fleeceloimen sen karsinalle. Sen jälkeen menin hakemaan itse neitosta. Nyt kyllä ihmettelin, että oliko se sama hevonen? Wendy ravasi luokseni ja hörisi kun avasin porttia. Whoot? Ponin oli pakko olla sama, sillä Wendy oli ainoa, jonka kanssa olin jotain tehnyt ja se oli Joyn ja Hollyn kanssa samassa tarhassa. Lisäksi se näytti aivan Wendyltä.

Tamma pysähtyi kuin seinään eteeni. Laski päänsä käsieni korkeudelle. Mietin hetken, että mitä ihmettä neiti nyt touhusi, mutta otin sen päästä kiinni (oho... kauhee eläinrääkkäjä :D) ja halasin sitä. Olin todella iloinen.
"Kaipa meijän välille joskus jonkun moinen ystävyys suhde syntyy" ajattelin.
Laitoin riimun narun kiinni tamman riimuun ja talutin sen talliin. Minun ei olisi tarvinnut pitää edes kiinni, Wendy seurasi minua, kuin olisin ollut sen emä! Karsinan edessä heitin riimun narun Wendyn kaulalle ja annoin sen mennä karsinaan. Kun Wendy oli kääntynyt ovelle, otin siltä loimen ja riimun pois. Otin sen harjat karsinan sisäpuolelle ja laitoin ovea hiukan enemmän kiinni.

Hetken vain rapsuttelin tammaa, mutta sitten aloin harjata sitä. Harjasin sen niin hyvin kuin vain osasin. Lisäksi putsasin sen kaviot, joihin oli kerennyt tulla kauheat tilsat, sekä harjasin sen harjan ja hännän. Harjaamiseen meni melkein puolitoista tuntia! Kun olin harjannut sen laitoin sille fleeceloimen, sekä riimun. Kun olin valmis talutin sen kentälle. Lumi narskui oikein mukavasti, vasta auratulla pihalla. Kenttä tosin oli umpihankea, muutama kissan tassun jälki näkyi, mutta ei muuta.

Oli oikein huvittavan näköistä kun kentän ulkopuolelta piha on aurattu aivan tasaiseksi ja sisä puolelta se on umpparia... Aloin nauraa taas (olet varmaan, että huomannut minua naurattaa paljon). Wendy pärskähti peruutti pari askelta ja pukkasi minut naama edellä lumihankeen. Nyt minua ei enää naurattanut, niiskaani meni nimittäin todella paljon lunta, kun olin konttaus asennossa maassa. Jotenkin onnistuin lappaamaan päälläni kaikki lumet niskaani.
-Wendyy!!! huusin, mutta aloin taas nauraa, sillä Wendykin näytti nauravan.

Otin Wendyn kentän sisäpuolelle, jopa toissa päiväiset jalan jälkemme olivat peittyneet. Wendy teki kunnon loikan kentän sisäpuolelle, kun hanki oli niin iso. Suljin portin huolellisesti ja otin Wendyltä riimun narun pois. Laitoin sen aidan tolppaan ja patistin Wendyn hetkeksi liikkeelle. Hetken aikaa tamma teki aivan järkyttäviä loikkia ravissa, koska lunta oli hiukan yli tamman polvien. Sekin oli huvittavan näköistä. Hetken kuluttua patistin tamman jo laukkaan, laukka kulkikin jo paljon paremmin ja kauniimmin, koska Wendy oli niin viisas, että kulki edellisiä reittejään.

Annoin Wendyn hetken tehdä mitä huvitti, ei nyt ihan rikkoa aitoja tai mitään, jonka jälkeen kiinnitin sen huomion itseeni ja aloimme tehdä töitä. Ensin harjoittelimme ihan pelkäästään seuraamista, joka onnistui ihan hyvin, ainakin käynnissä. Ohjasin sen aina välillä volteille sun muille. Sen jälkeen harjoittelimme kehon kieliä... Pysäyttelin aina välillä sitä ja ohjasin sen laukkaamaan mm. pitkän sivun, sekin onnistui hyvin. Olin todella tyytyväinen.

Annoin Wendyn taas hetken olla ja tein estetolpista pujottelu radan. Lisäksi tein toiselle sivulle yhden 50cm pystyn. Ensin kokeilimme pujottelua, ensimmäinen kerta ei ollut ihan niin täydellinen, mutta meni sekin hyvin. Wendyllä ei ihan vain leikannut mitä halusin sen tekevän. Kokeilimme uudestaan, tällä kertaa se meni jo paremmin. Kaivoin taskustani sille porkkanan makuisen heppanamin ja laitoin sen yhden estetolpan päällä. Wendy joutui hiukan hypätä, että ylsi ottamaan sen.

Sen jälkeen tulimme laukassa sille pitkälle sivulle, jolla este oli, näytin tammalle saman merkin, kuin pelkästään pitkällä sivulla laukassa. Tamma ymmärsi hyvin ja hyppäsi esteen, vieläpä kunnon ilmavaralla. Tamma tuli luokseni taputin sitä ja annoin yhden namin. Teimme molempia, pujottelua ja estettä vielä muutaman kerran. Estettä nostin kahdella vikalla hypyllä 80cm. Nekin meni todella hienosti, olin ylpeä Wendystä. Korjasin tavaramme pois ja otin Wendyn naruun. Ravasimme muutaman kierroksen, tai Wendy ravasi ja minä hölkkäsin. Muutaman kerran Wendy protestoi pukilla, mutta ei millään valtavilla pukeilla. Kävelimme sen jälkeen vielä hetken.

Taputtelin Wendyä, sillä olin siitä todella ylpeä. Kun olimme hetken kävelleet talutin neitokaisen talliin. Kello oli jo melkein 12, joten minulle tulisi kohta kiire. Päästin tamman irti karsinaansa ja otin siltä loimen sekä riimun pois, yllätysyllätys. Vein loimen paikoilleen ja jätin riimun karsinan oveen. Samalla kun vein Fleeceloimea pois otin Wendyn toppaloimen jo valmiiksi ja vein sen Wendyn karsinalle. Harjasin tamman läpi kotaisin ja taputtelin sitä. Lisäksi putsasin sen kaviot. Jonka jälkeen loimitin sen ja laitoin riimun päähän.

Vein Wendyn Joyn ja Hollyn kanssa ulkoilemaan. Päästin sen irti ja se lähti heti villiin pukkilaukkaan kavereidensa kanssa. Katselin niitä hetken ja laitoin samalla riimun narun paikoilleen. Menin viemään harjat pois ja laitoin Wendylle avuksi vielä iltaruat valmiiksi. Lisäksi autoin taas ajan kuluksi Ida tammatallin asukkaiden heinien laitossa. Juuri kun olin valmis minua tultiin hakemaan. Sanoin Idalle heipat ja menin autoon.

Hevonen, jota menimme katsomaan oli pienehkö puoliveriruuna, oikein mukava. Seuraavana aamuna kaverini soitti ja ilmoitti, että osti sen :D

Nimi: Milla
Kotisivut: http://ei ole/

01.02.2012 15:51
Juoksin autosta talliin ja jätin kypäräni kaappiini. Nappasin riimunnarun Nallen karsinanovesta ja menin sen tarhan luo. Aidalla hetken odoteltuani, Nalle käynttäsi luokseni korvat hörössä, jälleen lämmin talli mielessään. Mutta kun ruuna oli portilla, meninkin kävelemään ympäri tarhaa, käsi pienesti vierellä. Ensin Nalle möllisteli että mitä siltä vaadin, mutta pian tajusi jujun ja tuli luottavaisesti kävelemään kaden taakse. Palkitsin Nallen taputuksilla ja lämpimään talliin pääsyllä. Otin loimen pois ja harjasin irtoliat pois pölyharjalla. Putsasin kaviot ja selvitin takut. Loimitin sen uudelleen, hieman ohuemmalla loimella ja hain varustehuoneesta suitset. Ruuna avasi nätisti suunsa ja laitto sujuikin hyvin. Irrotin ohjat ja laitoin liinan kiinni suitsiin. Otin kypäräni ja ohjat mukaan ja talutin Nallen maneesiin. Siellä ruuna tuntui saavan lisäenergiaa ja juoksutuksen käyntivaiheilla mietin, mitä ilman satulaa ratsastamisesta tulisi.

Kun oltiin kävelty kumpaankin suuntaan ruuna nosti ravin ensimmäisestä maiskutuksesta. Kehuin sanalla "hyvä Nalle" iloisena. Pian ravin energia muuttui kuitenkin negatiivisempaan päin ja ruuna rupesi urakalla ryöstelemään liinaa käsistäni. Kielsin jämäkällä "EI" sanalla ja hidastin vauhdin käyntiin. "Se on alkutestailua. Se haluaa vain tutustua minuun että kumpi on pomo" ajattelin ja ruunan rauhoituttua pyysin uudelleen ravia. Nyt Nalle kulki komeasti muodossa, jolloin kehuin useasti. Pysäytin ja taputtelin sitä, jolloin se alkoi hinkuttamaan takaisin. Se oli niin suloinen!

Vaihdoin suuntaa ja kävelytin pari kierrosta, jonka jälkeen Nalle ravasi jälleen muodossa pyynnön jälkeen. Kehuin sitä. Hidastin vauhdin käyntiin ja irrotin liinan. Juoksitin sitä vapaana maneesissa laukkaa, kun onnekseni maneesi oli tyhjä. Muutaman kieroksen jälkeen pistin ohjat kiinni suitsiin ja kypärän päähäni.

Tartuin ohjista kiinni ja ponnahdin nätisti ruunan selkään. Se pysyi kiltisti paikoillaan, eikä omistanut selvästikkään kiirettä. Juuri kun olin rentoutunut täydellisesti ja aikeissa pyytää käyntiä, Nalle näytti että hän on tätä mieltä paikoillaan seisottamisesta; se lähti laukkaamaan maneesin toiseen päähän hirmuista vauhtia ja kun en tippunut, pisteeksi i:n pälle se heitti minut kaarella alas pukin kautta. Vähän siinä selkää kirpasi ja nousin uudelleen selkää. Laskin sekunteja, 10 sekunnin päästä pyysin käyntiä ja palkitsin ruunan "hyvä" sanalla ja taputuksilla, kun tällä kertaa pysyi paikoillaan.

Käynttäiltiin siinä ihan rauhassa ja kun otin ohjat tuntumalle, mentiin näkymättömiä kartonkeja, että puhoteltiin tyhjää. Huomasin että Nalle oli melko herkkä, mutta hyvä vain sillä en tykkää nykiä hevosia jotka ovat totaalisen "kuuroja" (kovasuisia).

Ravissa Nallella oli hyvä rytmi, mutta välillä, etenkin talliin vievän oven päässä se tykkäsi heittää pientä vihjailua että "olis kiva päästä talliin"; välillä se teki pienet pukit ja välillä lähti vedättämään ovelle, mutta ovihan oli kiinni, joten siinä ei ollut mitään itua.
Laukkakin sujui hyvin, silloin tein puolipidätteitä oven päädyssä ja tein laukkaympyrän, niin sain pidettyä sen mielen virkeänä eikä sillä ollut aikaa mietti tallia.

Lopuksi käyntättiin kunnes poni ei enää puuskuttanut. Nappasin selästä penkiltä liinan, avasin oven, ratsastin ulos ja suljin oven perässäni. Pihalla käynttäsin vielä hetken ja näinkin Henskun tulevan tallille. Moikkasin ja pian Hensku olikin jo tallissa. Tulin selästä pois ja talutin Nallen talliin.

Otin siltä suitset pois ja pesin kuolaimet. Vein ruunan pesariin ja hain lantakärryt talikkoineen. Keräsin pissaiset kuivikkeet ja kikkareet karsinasta. Tyhjensin ne lantalaan ja vein kamppeet paikoilleen. Päästin Nallen karsinaan ja jätin loimen päälle. Nallen karsinan ovessa olevaan tauluun kirjoitin:
"1.2. Antakaa Nallelle päiväruuat karsinassa, sillä hieman hikinen. Loppupäiväksi voi viedä pihalle
/Milla"

Öljysin vielä käyttämäni suitset ja lakaisin tallin lattian. Annoin ruunalle päiväruuat, rapsutin ja lähdin kotiin.

Nimi: Hensku

01.02.2012 12:20
Tänään tulin tallille vasta iltapäivällä.

Astelin taas reippain mielin tallin pihaan. Lunta oli satanut viime yönä paljon, todella paljon! Joku oli kuitenkin jo kolannut tallin pihan, tainnut olla hiukan hommaa. Kello oli jo vähän yli kaksi. Heitin takkini ja evääni omaan kaappini ja menin siivoamaan Wendyn karsinaa ja ruokakuppeja. Siihen minulla meni hiukan yli puolituntia.

Hain sen jälkeen Wendyä taas tarhasta. Yritin taas samaa kuin eilen. Jahtasin hetken Wendyä, kun olin sitä hetken jahdannut ja olin tammasta noin 10 metrin päässä tamma veti varmaan kahden metrin kokoisen pukin, se näytti taas niin hauskalta, että aloin nauraa vatsa kippurassa.

Wendy oli kuitenkin niin urpo, että meni toisen kerran samaan lankaan. Nyt se ei reagoinut mitenkään kun nappasin sitä riimusta kiinni. Ulos tarhasta tamma tuli oikein hienosti ja olin siitä ylpeä, taputin sitä kaulalle kun talutin sitä talliin. Silloin Wendy kuitenkin näki jossain mörön ja hyppäsi suoraan jalalleni. Muuten siinä ei olisi ollut mitään haittaa, mutta minulla oli vain lenkkarit jalassa, joten se sattui, aika paljonkin.

Työsin Wendyn pois jalaltani ja pysähdyin. Laitoin riimun narun Wendyn kaulalle ja otin kengän kärjestäni kiinni. Wendy katsoi minua rauhassa, eikä lähtenyt mihinkään. Olimme suuren lumikinoksen luona. Wendy astui muutaman askeleen minua lähemmäs, ihan varovasti, mutta päätti pukata minut lumihankeen. Siinä minä istuin suu auki. Hetken mietin, että mitä tapahtui. Kun näin, että Wendy näytti nauravan minulle, meinasin ensin suuttua. Mutta sitten minunkin oli pakko nauraa. Menin wendyn luokse ja otin narun sen kaulalta. Halasin sitä ja talutin talliin.

Päästin sen taas karsinassaan irti. Pakkasta oli 12 astetta, joten Wendyllä oli vain toppaloimi. Heitin takin pois tamman niskasta ja vein sen kuivumaan. Hain Wendyn harjat ja menin harjaamaan sitä. Samalla toki otin taas evääni mukaan kaapistani. Wendy seisoi hienosti karsinassaan ja katsoi minua kun kävelin sen karsinalle.

Avasin karsinan oven ja menin sisään. Tänään harjasin tamman puolessa tunnissa. Jolloin kello oli puoli kolme. Hain tamman fleeceloimen ja laitoin sen tamman päälle. Hain myös sen suitset. Laitoin ne sille päähän ja talutin sen ulos.

Lähdimme kävelemään maastoon. Kävelimme rauhassa pikalenkin. Wendy kertaakaan temppuillut, mutta hiukan se kiihdytti tahtia kun huomasi, että käännymme takaisin tallia kohti. Tallin pihassa Wendy hörisi kavereilleen. Heiniä oltiin juuri jakamassa ja Emma, joka oli jakamassa tarhoihin heiniä, huomasi minut ja huudahti:
-Hei Hensku, Ida laittoi Wendyn karsinaan heinät, joten sitku se on syöny tuo se tarhaan!
-Juu, vastasin ja talutin tamman talliin.

Wendy oli hiukan hädissään, kun muut saivat jo heinät, mutta hän joutuu vielä talliin. Otin jo karsinan ulkopuolella Wendyltä suitset pois ja ohjasin sen karsinaan. Wendy ampaisi heti hieniensä kimppuun. Menin pesemään kuolaimet, sitten menin kysymään taas Idalta, voinko auttaa. Vastaus oli tälläkin kertaa myöntävä.

Jaoin vaan kolmelle hevoselle heinät, sillä muille oli jo jaettu. Kun se oli hoidettu menin syömään Wendyn kanssa, otin taas omat evääni ja söin niitä siinä samalla, kun Wendy söi. Heitin sen heinien sekaan porkkanan puolikkaan. Ensin Wendy ei ymmärtänyt mitä tapahtui, mutta pian se söi kokonaisena porkkanan pätkän. Hyvä jos se edes pureskeli, se meni niin nopeasti. Välissä Wendy joi vähän ja jatkoi taas syömistä.

Katselin kun tamma mussutti hieniänsä tyytyväisenä. Otin siltä loimen pois ja vein sen paikoilleen. Menin hetkeksi harjaamaan Wendyä samalla kun se söi. Kuului vain yhden hevosen heinien mussutus koko tammatallista, sillä kaikki muut olivat ulkona. Kun Wendy oli lopettelemassa syömistä hain sen toppaloimen.

Puin sen Wendylle ja otin sen riimun narun karsinan ovesta roikkumasta. Puin senkin Wendylle, mutusteli juuri viimeistä heinänkortta, joten lähdin taluttamaan sitä tarhalle. Wendy kulki hienosti vieressäni. Tarhalla taputin sitä vielä kaulalle ja päästin sen sitten irti.

Menin käymään vielä tallissa, vein Wendyn harjat pois ja otin takkini kaapistani. Puin sen päälleni ja menin siivoamaan Wendyn karsinan vielä toisen kerran, sillä se oli aivan epäsiisti. Lopuksi menin putsaamaan kaikki Wendyn varusteet. Suojat, harjat, molemmat satulat, karvaromaanin, molemmat suitset, kuolaimet, kaiken :)

Olin juuri lähdössä kun huomasin, että pieni varsa juoksee ympäri tallin pihaa tarhojen lähellä. Katsahdin Kikan ja Tikon tarhaan, eihän sielä Tikoa näkynyt joten varsan oli pakko olla Tiko. Menin Tikon luokse ja otin sitä riimusta kiinni joka sillä oli päässään. Talutin pienen kujeilevan orin takaisin emänsä kanssa samaan tarhaan.

Aita ei ollut mistään rikki, joten hiukan ihmettelin miten poika oli pois päässyt, mutta minulla ei ollut aikaa jäädä miettimään sitä, sillä minun piti mennä kotiin.

Loppu :)
öhö... täst tuli huonoo :D

Nimi: Milla
Kotisivut: http://ei ole/

01.02.2012 07:38
"Pölyä irtosi ja *karvoja lensi" :)

Nimi: Milla
Kotisivut: http://ei ole/

31.01.2012 21:21
Tulin jälleen iltasella tallille, aikeissa harjailla. En halunnut hyppiä liian suuria askeleita, mutta ensikerralla olisi puoliratsastusta, että ensin juoksutan ja sitten menen lopussa ilman satulaa.
Nalle oli vielä pihalla, joten hain sen. Ruuna käveli lempeästi luokseni, ilmeisesti haluten pakkaselta piiloon. Napsautin narun kiinni päitteisiin ja pian Nalle seisoikin tallissa karsinassa. Tarkastin jalat mahdollisilta vammoilta, mutta mitään ei löytynyt. Hain pakin ja otin pyörysukan käteen. Pyöryvä liike oli ilmeisesti mieleinen ja ruuna alkoi "hinkata" takaisin. Pölyä irtosi ja karsoja lensi. Pölkkärin pehmeiden liikkeiden jälkeen Nalle oli puhdas, ei pölyä eikä irtokarvoja. Putsasin kaviot, jolloin Nalle oli hieman levoton. Se kuitenkin rauhoittui pienen heinätukon äärellä. SWelvitin hieman takkuisen harjan ja hännän. Silittelin ruunaa ja porkkanan annettua lähdin kotiin.

Nimi: Sandra

31.01.2012 20:53
Yhteinen metsästys (2/3)

Allu tuli nätisti portista ja näytti hyvin rauhalliselta toistaiseksi. Rapsuttelin sitä taluttaessani sitä talliin; yritin saada ajatuksia pois hirnahduksesta. Kuulin huristelua metsän suunnalta, mutta annoin asian olla; nyt oli Allun vuoro olla tähti!

Karsinassa otin loimen pois ja viikkasin sen karsinan ovessa olevaan loimitelineeseen. Allu seisoi karsinassa uteliaana ja heti kun avasin karsinan oven harjapakin kanssa, se haisteli takin taskujani. Nauroin sille ja suostuin antamaan sille pienen palan hepan herkkuja. Ruuna oli tyytyväinen ja aloitin harjaamisen kaulasta. Harja kääntyi toiselle puolelle, joten sain harjattua mukavasti. Allu nautti, sen näki, kun sen silmät lupsuivat völillä vähän alaspäin. Harjasin satulan kohdan huolella ja vaihdoin vielä toiselle puolelle rauhallisesti. Harjasin ensimmäiseksi harjan kovalla harjalla ja sitten harjan alta tippuneet roskat. Jatkoin selkää pitkin kohti häntää ja selvitin sen ripsakasti; en niin suurpiirteisesti. Heitin kovan harjan pois pehmeän harjan kanssa ja otin tilalle sinisen kaviokoukun. Käskin Allua nostamaan vaseman etukavionsa. Se nousi vähän laiskasti, mutta nousi kuitenkin ja sain itse pitää kaviota ylhäällä. Puhdistin vähän lumisen kavion ja laskin sen maahan. Seuraavaksi oli takakavio, joka nousikin melkein automaattisesti. Viimeisellä etukaviolla sai vähän varoakin, ettei kavion jälkeä tullut otsaan, mutta muuten meni oikein hienosti. Taputin Allua ja lähdin viemään harjapakkia pois hakien ruunan pinteleitä. Tajusin vasta sen jälkeen, että ne olivat harjapakissa ja menin uudestaan hakemaan mustat pintelit. Ne olivat puhtaat! Aloin kirittämään ensimmäistä pinteliä jalkaan; onneksi Allu seisoi nätisti paikallaan, koska muuten hommasta ei olisi tullut mitään.

Kun viimeinen tarra oli kiinnitetty, menin satulahuoneeseen ja etsin sieltä Allun oman koulusatulan, jolla menisin. Se näytti mukavalta ja se oli musta, tuntui myös aika pehmeältä. Sininen satulahuopa sopi satulaan kuin nakutettu! Otin satulan syliini ja lähdin takaisin Allun karsinalle. Riinakin haki jo satulaa Nallellensa, joten en ainakaan kovin hidas voinut olla. Laitoin satulan Allun selkään helposti ja laitoin sen ensimmäiseen reikään, sillä en halunnut kiristää sitä heti tiukalle. Huomasin, että satulavyötä oli käytetty eniten kolmannessa rei´ässä, joten siihen se varmasti pitäisi saada. Hain tämän jälkeen vielä nivelkuolaimilla varustetut mustat tavalliset suitset, joissa oli blingbling-otsapanta. Avasin ne niputuksesta ja laitoin ohjat ruunan kaulalle. Allu tiesi jo mitä tapahtuisi, joten se ei nostellu päätään tai vikuroinut vastaan muutenkaan, vaan avasi suunsa heti. Laitoin suitsien hihnat kiinni, niihin reikiin, mikä tuntui sopivalta ja kokeilin laittaa satulavyötä kireämmälle. Ruuna selvästi hiukan pullisteli, joten jätin vyön kuitenkin ensimmäiseen reikään. Hain kypäräni ja laitoin hiukset nopeasti ponnarille, jotta ne eivät haittaisi ratsastustani. Kiinnitin kypärän klipsin ja olin valmis.
"I´m ready!" Sanoin Riinalle. Riina tuli hetken päästä karsinasta kypärä päässä:
"Kuin myös!"

Olimme innosta soikeita, kun talutimme hevosia maneesia kohti. Maneesi kuulosti hilaijselta, joten menimme sisälle muina miehinä; onneksi siellä ei ollut ketään, toistaiseksi. Kuulimme taas epämääräistä hyrinää metsästä, mutta päätimme, että nyt loppui tämä outo hössötys kummituksista. Samassa näin mustan hevosen laukkaavan minua kohti ja kaaduin maahan. Viimeinen muistikuva tapahtuneesta on, kun Allu puhalsi lämmintä ilmaa siraimistaan naamalleni. Kuulin kimakan hirnahduksen ja naps... Oli pimeää.

Tämä nyt jatkuu vieläkin.... ;/

Nimi: Leone

31.01.2012 19:53
Tää tarina kertoo siitä kisapäivästä, ja se saattaa tulla vähän myöhässä mut leikitään että se tuli ajoissa :D

Herätyskello soi. Haparoin kädelläni herätyskellon suuntaan ja sain sen putoamaan lattialle. Nostin pääni tyynystä. Herätyskello lojui lattialla ja patterit olivat vierineet sängyn alle. Huokaisin ja nousin ylös. Konttasin sängyn alle hakemaan patterit ja tungin ne takaisin kelloon. Inhosin aamuja. Paiskasin kellon takaisin yöpöydälle ja nousin ylös. Tein aamuaskareet ja pakkasin koululaukun. Vilkaisin kelloa. Se oli vartin yli viisi. Ehtisin käydä tallilla ennen kuin koulu alkaisi. Nappasin eväät mukaan ja hävisin kylmään aamuun.

Kävelin bussipysäkille, ja jouduin odottelemaan vähän aikaa bussin tuloa. Nenäni ja korvani olivat aivan jäässä, kun lopulta astuin lämpimään bussiin. Istuin etupenkkiin, ja juttelin haluttomana kuskin kanssa, joka yritti kovasti saada keskustelunpoikasta aikaan, mutta minua ei oikein jaksanut kiinnostaa.
- Mä jään tässä, sanoin, ja kuski nyökkäsi. Hän pysähtyi vähän lähemmäksi tallia kuin normaalisti, sillä näin aikaisin ei bussissa ollut muita matkustajia. Kiitin kyydistä ja astuin ulos.

Ulkona oli hyvin kylmä ja hyvin pimeä. Orvot katuvalot valaisivat vain pienen valokeilan tielle. Kävelin metsän reunaa hyppelehtien lämpimikseni. Lumi narskui mukavasti jalan alla, muuten oli ihan hiljaista. Pian talli jo häämötti ja huokaisin helpotuksesta. Olin jo ehtinyt pelästyä, että olin pimeässä kääntynyt väärästä kohtaan.

Tallin pihassa näkyi liikettä, ja kun tulin lähemmäksi, huomasin, että Emma oli juuri tullut tallille, ja Sara oli häntä vastassa.
- Hei Leone! Sähän olet aikaisin liikkeellä! Emma huikkasi minulle.
- Nojoo, halusin tulla käymään tallilla ennen kuin koulu alkaa, vastasin ja kävelin heidän viereensä.
- Monelta sulla alkaa? Emma kysyi.
- Ysiltä, vastasin.
- Ehdin just sopivasti viedä hepat pihalle, jatkoin.
- No sepä kiva, mutta nyt mennään antamaan niille aamuruoat! Emma toitotti, ja suuntasin kohti tammatallia. Kävin äkkiä nakkaamassa laukkuni vintille, ja sitten menin Sanin luokse.

Kun kävelin tallikäytävällä, ja pysähdyin Sanin karsinan kohdalle, lempeä turpa pilkisti ulos karsinasta, ja kuulin hörinää. Sani töykki minua turvallaan ihan kuin ei olisi ikinä saanut yhtään ruokaa.
- Onko nälkä , heppaseni? lepertelin Sanille.
- Mäpäs lähden hakemaan sulle aamupalaa! Silitin tamman turpaa ja lähdin rehuvarastoon.

- Kauraa 1 litra, heinää 3 kiloa, luin lapusta, joka oli nidottu rehulaarin kanteen. Otin kauhan käteeni, ja koukkasin kaura-astiasta kukkurallisen kauhallisen kauraa. Tasoitin kauhan vetämällä kämmensyrjällä ja kumosin lastin ämpäriin. Jätin sen odottamaan, ja otin heinäpaalista sopivan määrän heinää. Vein Sanille ensin heinät, ja sitten kaurat. Sani jäi tyytyväisenä mussuttamaan ruokiaan, ja minä menin annostelemaan ruokia myös muille tammoille.

Kun ruoat oli jaettu, tallista kuului vain heinien rouskuttamista ja vähän väliä kavion kopsetta, kun joku hevonen vaihtoi syöntiasentoa. Lähdin toimistoon päin. Kävelin karsinarivin ohi toimiston ovelle ja avasin sen. Julie hääri toimistossa, ja huomatessaan minut, hän viittoili kädellään.
- Hei, voisitko tulla vähän auttamaan mua näitten kanssa, tänään on ne kisat, ja mun pitäis saada nää paperit järjestykseen, Julie sanoi, ja ojensi minulle nivaskan papereita.
- Siinä on osallistujia, järjestä ne silleen, että ekaksi tulee kouluratsastuksen luokka 1, sitten 2, jne. ja sitten esteratsastuksen luokka 1, 2 jne. Istuin tuolille ja aloin järjestelemään papereita. Osallistujia olisi aivan hirveästi, onneksi muistin ottaa kamerani mukaan, sillä kisoista saa aina hyviä kuvia :D.

Minulla meni jokin tovi järjestellessä osallistujia oikeisiin luokkiin. Kun olin sen tehnyt, ojensin pinkan Julielle.
- Kiitos tuhannesti! Mä en tiijä mihin mä joudun näitten kaikkien papereiden kanssa! hän naurahti, pläräsi pinkan nopeasti läpi ja laittoi sen laatikkoon. Jäin tuolille vähäksi aikaa istuskelemaan, kun havahduin tallista kuuluvaan hirnahdukseen.

Kello oli jo puoli kahdeksan, joten oli aika viedä hevoset pihalle. Menin Sanin karsinan luokse, tarkistin että se oli ehtinyt syödä kaiken, ja sitten menin hevosen luokse. Taputin sitä, ja se hönki naamaani lämmintä ilmaa. Avasin fleeceloimen lukot ja vedin sen pois tamman päältä. Otin loimitelineestä paksun toppaloimen, levitin sen ja laskin Sanin selkään. Sani alkoi hieman steppailemaan, kun hoksasi, että pääsee pihalle, mutta lopetti pian kun huomasi, ettei se johda mihinkään. Laitoin soljet kiinni, ja varmistin, että loimi ei puristanut mistään, ja laitoin vielä lopuksi Sanille riimun päähän. Lähdin taluttamaan tammaa tarhaan.

Kun astuimme ovesta ulos, kylmä pakkasilma hyökkäsi kuin muuri vastaan heti ovelta. Sani pysähtyi vähäksi aikaa, höristi korviaan ja nosti päänsä ylös. Taputin sitä kaulalle.
- Jatketaan, sanoin sille. Nykäisin hellästi riimunarusta, ja tamma lähti kävelemään eteenpäin taas. Kun olin tarhan portilla, avasin sen ja päästin Sanin tarhaan. Kata oli jo tarhassa ja tervehti tarhakaveriaan iloisesti hirnuen. Sani vastasi hirnuun, ja tytöt (:D) jäivät heti riehumaan kahdestaan. Katselin vähän aikaa nauraen niitten leikkiä, mutta pian kylmyys ajoi minut takaisin talliin

Viikkasin Sanin fleeceloimen loimitelineeseen ja hain lantakärryt lantalasta. Siivosin Sanin karsinan, ja vein lantakärryt takaisin paikalleen. Sitten laitoin Sanille päiväruoan valmiiksi karsinan ulkopuolelle, ja lakaisin tallikäytävän. Sitten hain laukkuni vintiltä ja lähdin kouluun.

Jatkoa tulee varmaan torstaina, saman päivän iltapäivästä (haluun kirjoittaa kisapäivästä, mutta tänään enkä huomenna ehdi D: )

Nimi: Valentine

31.01.2012 16:40
Hensku:
ois kiva jos muistaisit myös että minäkin omistan Wendyn ja juuri MINÄ keksin sen tiedot... eikä sitä olisi ilman minua.

Vastaus:

Kyllä Hensku sen tietää :D En tajua mitä Hensku teki väärin?

<3 Hirnaus


Ylägrafiikan kuvat © Five Furlongs (by-nc), Яick Harris (by-nc) ja Matlock-Photo (by)
Kaiken muun ellei toisin mainita © 2011-2012 Pinehill's Cavallos

Kopioiminen on ehdottomasti kielletty Suomen tekijänoikeuslain nojalla, kaikki grafiikka, tekstit ja mm. hevosten ulkoasu on itse
tehtyä ja sen kopioiminen on rikos josta voidaan rangaista!

Pinehill's Cavallos on virtuaalitalli ja jokainen hevonen täällä on virtuaalihevonen!

©2018 Pinehill's Cavallos - suntuubi.com